Vanhusten asumispalveluista

Kristiinankaupungissa sijaitsevan Esperi Caren toiminta on keskeytetty. Yhden asukkaan epäillään kuolleen ja kolme on lähetetty terveyskeskushoitoon tai -kuntoutukseen. Hoitokoti siirrettiin pikavauhtia Kristiinan kaupungin kunnan vastuulle.
Näitä uutisia olemme lukeneet lehdistä viime päivinä. Uutisissa on kerrottu ongelmien johtuvan liian vähäisestä henkilökunnasta asiakkaiden määrään ja hoivantarpeeseen nähden. Uutisissa on kerrottu Valviran käsittelevän lupa-ja valvonta-asioita myös muiden yksityisten hoiva-alan ketjujen kanssa, useimmiten on kyse nimeomaan henkilöstömitoituksesta.  Kristiinankaupungin  tapauksessa hoitokodin työntekijä on ottanut asiassa yhteyttä Superiin kun  työnantaja ei ole ilmoituksiinsa  reagoinut. Myöskään  Superin yhteydenotot eivät vaikuttaneet tilanteeseen.  Valviran tarkistuksen jälkeen  Esperi Care on reagoinut ja puhutellut työntekijän käyttäytymisestä työnantajaa kohtaan.  Useiden muiden kuntien on uutisoitu nyt ryhtyneen tutkimaan Esperi Caren tilannetta ja jotkut ovat keskeyttäneet vanhusten sijoittamisen sen hoivakoteihin.

doll-550582__340

Tämä tapaus herättää monenlaisia kysymyksiä. Miten valvonta voi pettää yksityisten hoivakotien kohdalla näin pahoin? Henkilöstömitoitukset on hoitokodeissa määritelty, samoin omavalvontasuunnitelmat ja valvonnan toteutus. Hoitokotien toimintaa säädellään lukuisilla pykälillä ja asetuksilla, miten lopputulos voi olla tämä? Kuntien ja viranomaisten sijaan hoitokodin yksittäinen työntekijä on vastannut valvonnasta.  Jatkuisiko toiminta ilman hänen ilmoituksiaan edelleen samanlaisena?  Miten kauan  nyt hoitoon toimitetut vanhukset olisivat olleet heitteillä ilman työntekijän ilmoitusta?

Toisaalta tämä osoittaa konkreettisesti sen miten kunta vastaa loppukädessä asumispalvelujenkin järjestämisestä. Vastuuta ei voida ulkoistaa.  Kristiinan kaupunki vastaa nyt hoitokodin toiminnasta. Voitot joita on saatu kun järjestetty hoito on ollut ala-arvoista kuittaa Esperi Care. Kristiinankaupunki vastaa kustannuksista, joilla jäljet korjaillaan. Nyt jokaisen kuntapäättäjän kannattaa miettiä, että onko kunnilla varaa jatkossakin korjailla yksityisten hoiva-alan ketjujen jälkiä. Tuoko ulkoistaminen kunnille niin suuret säästöt, että niillä voidaan paikkailut kustantaa ja jää euroja jää vielä säästöönkiin. Vai olisiko kokonaistaloudellisesti järkevämpää pitää toiminta kunnan omissa käsissä? Onko kunnan oma toiminta kuitenkin se vanhuksia arvostava, inhimillisempi tapa kantaa kunnan vastuu.

 

Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää

Voi, kun pian tulis pakkanen. Tällä viikolla ei tarvinnut näin rallatella,  kun viikko alkoi kolmenkymmenen asteen pakkasilla. Samaa on luvissa ensi viikollekin. Siis kuljetaan nenät huurussa ensi viikollakin.  Viikon aikana saimme uutisia, joiden jälkeen soten toteutuminen on entistäkin epätodennäköisempää. Eihän ne helsinkiläiset kokoomusedustajat soten puolesta äänestä, kerran ei  ryhmäpäätöstä asiasta tehdä.
Ei tule sotea, ei.
Haapavedellä oli perjantaina kiertoliittymän vihkiäiset, jossa paikalla oli myös liikenneministeri Berner. Puheessaan hän kertoi teiden korjausvelkaa kertyneen jo 2,5 miljardin edestä ja valoitti liikennenjärjtelmäsuunnitelman laatimista.
Joukkoliikenteen rahoitukseen hän ei luvannut muutoksia.

Juhlassa esitettiin myös tilaisuutta varten sävelletty fanfaari, jonka esittivät Haapaveden musiikkielämän tulevan toivot Juha Yli-Kotilan johdolla.

20190125_114252

Illalla oli vuorossa lisää Haapavetistä kulttuuria kun onnistuin saamaan lipun Kulttuurikeskus Kirnun  Ihmisellinen mies -esitykseen.  Esitys oli teatteriryhmä Lipstikan taattua laatua.  Ajatuksia herättivät erityisesti Raine Kukkian roolihahmon sanat: Pitää olla iloisuutta, pitää vaan mennä ohi ja olla kohtelias. Kaikki muuttuu. Aste asteelta. Näinhän se on,kun jaksamme olla sitkeästi iloisia ja kohteliaasti ohittaa asiat muutamme jokainen maailmaa paremmaksi. Aste asteelta.

20190125_184002

Karhunkaatoa matkalla Jedun hallituksen kokoukseen

Tiistaina oli Jedun hallituksen kokous Oulaisten terveydenhuolto-oppilaitoksen tiloissa.  Ennen kokousasioita tutustuimme oppilaitokseen vieraillen kahden eri oppilasryhmän tunneilla. Innokkaita opiskelijoita, joiden ajatuksia opiskelun henkilökohtaistamisesta oli mielenkiintoista kuulla. Itse kokouksessa olikin todella pitkä asialista. Jedulla on omistuksessaan mittava määrä rakennuksia, joihin liittyviä asioita oli listalla useita. Rakennusten myyntiä, vuokrasopimuksia, korjaustarpeita yms.
Jedun opiskelijamäärät ja rahoituksen muutos  herättävät keskustelua joka kokouksessa.

12832447_1670239883249489_2579792481738062852_n

Hallituksen kokouksissa on selvinnyt, että olemme Siikalatvan edustajan Seija Junnon kanssa samaa sukuhaaraa kahtakin eri kautta  Karhukankaan Koskeloiden ja Vaitiniemi-Uusitalon, jotka kohtaavat isäni isoisän vanhemmissa Reetassa ja Antissa. Kuitenkin suuria sukulaisia Seijan kanssa, 3. ja 4. serkkuja. Nyt menin Seijan kyydissä kokoukseen ja  matkalla hän kertoi tarinan 1400-luvulta, miten Karhukangas on saanut alkunsa unesta, jonka Viitasen toinen veljes oli unessa nähnyt ollessaan veljensä kanssa eräretkellä Viitastenjärvellä »Hiihtäkää auringonlaskun suuntaan. Tulette purolle ja löydätte karhunpesän. Kaatakaa karhu ja rakentakaa pesän paikalle pirtti. Kun teette näin, pöydältänne ei puutu viljaa eikä särvintä.» Karhu kaadettiin ja pirtti rakennettiin. Talo antoi nimen sekä kylälle että Karhuojalle.  Matkalla minä esittelin sitten missä sijaitsi mylly Mieluskylällä ja tietenkin talojen paikkoja. Selkeänä pakkaspäivänä olikin hyvä jokivarren paikkoja esitellä. Mutta jutteluista mieleeni tuli myös, ettei tässä nyt kovin pitkälle ole minun sukuhaara 500 vuodessa kulkeutunut, 25 km.  Siitä kun vuosivauhdin laskee niin ei voi ainakaan ylinopeudesta syyttää.
Mutta harkitsevaisiahan sitä ollaankin.

 

 

Nuorten työpajalla

Kuulun Ylivieskan nuorten työpajan ohjausryhmään, jonka kokous oli torstaina.  Esityslistalla monenlaista asiaa. Vuoden aluksi tietenkin  katsausta viime vuoden toimintaan ja tämän hetkisiä kuulumisia sekä työpajan toiminnasta että muusta varsinaisen kokouksen jälkeen.  Monella paikkakunnalla on viime vuoden aikana viritelty Ohjaamo -toimintaa. Ylivieskassa se on lähtenyt hyvin käyntiin ja tilojen ollessa nyt keskellä kaupunkia, on toiminta todellakin matalan kynnyksen toimintaa.

Lähes kaikki työpajan asiakkaat kokevat jakson aikana arjenhallinnan parantuneen.   Jo säännöllisen päivärytmin palautumisella on arkeen suuri merkitys. Työpajalla opitaan uusia taitoja ja usein nuoren sosiaaliset taidot sekä itseluottamus kohenee.

close up photo of kush on glass container

Huolettaako arjessa jokin asia?

 

Keskustelimme myös alueemme nuorten päihdeongelmista.  Päihdeongelmat ovat valitettavasti tätä päivää myös meillä. Kannabiksen käyttö on yhä yleisempää. Masennusta hoidetaan päihteillä ja päihteet taas aiheuttavat masennusta, ahdistusta. Kumpaa pitäisi hoitaa ensin? Tarvitsemmeko uudenlaisia palveluprosesseja ja kokonaan uusiakin palvelumuotoja jotta päihteiden nuorille aiheuttamiin ongelmiin voidaan puuttua ja niitä myös hoitaa varhaisemmassa vaiheessa? Jos kannabis toimitetaan kotiin, pitäisikö myös hoidon tulla nuoren luo? Päihteet ovat  nuorten suurin syrjäyttämistä aiheuttama ongelma, joka tuo mukanaan myös lisääntyneen rahan tarpeen ja taloudelliset ongelmat. Meidän pitäisi rohkeasti etsiä uusia keinoja, joilla tilanteeseen voidaan puuttua mahdollisimman varhain. Kaikkihan lähtee liikkeelle ongelman varhaisesta tunnistamisesta ja puheeksi ottamisesta.

Alueellamme on erilaisia toimintamalleja eri kunnissa. Haapavedellä ohjaamon tilalla on kokoomo, joka kokoaa yhteen kaikenikäisten  työttömien palvelut. Tuloksellisen toimintatavan jatkaminen ja jalkauttaminen Wassup-hankkeen päättymisen jälkeen on tärkeää, varsinkin kun kasvupalvelu-uudistuksen toteutuminen käy epätodennäköisemmäksi päivä päivältä.

Asiakkaiden elämänhallinnan vahvistaminen ja positiivisten siirtymien mahdollistaminen luontevasti ja tuloksellisesti moniammatillista yhteistyötä käyttäen on tavoitteena kaikissa toimintamalleissa. Onnistumista ja tuloksellisista kokeiluista  kannattaa ottaa mallia laajemminkin ja hyödyntää niitä uudistusten suunnitteluissa.

Mikä tulee olemaan alueemme menestysresepti nuorten hyvinvoinnin ja työllisyyden turvaamiseksi? Uskon, että sen reseptin kehittämisen pohjana on toimiva alueellinen yhteistyö.

 

 

Vaalikampanjan aikataulua mietittiin

Tänään ilta meni miettiessä tulevaa vaalikampanjointia Villen kanssa kahvikupin ääressä. Milloin ollaan missä ja mitä tekemässä. Mainostamista mietimme ja eurotkin venytettiin niin moneen kertaan, että monenlaista juttua lopputulokseksi saatiin. Villellä on takanaan niin monet vaalit, etteipä tarvi aivan hihasta vedellä tarvittavan vaalimateriaalin määriä.

20190116_221219-2

Toisaalta tuntuu, että onhan tässä vielä aikaa suunnitella. Mutta kalenteriin vilkaisu kertoi, että eipä ole kolmea kuukautta niin vaalit ovat jo mennyttä elämää.  Vaalikampanjan keskitän viimeiselle kuukaudelle, sitä ennen viikonloput kuluvat näissä merkeissä.   Jos olet kiinnostunut lähtemään mukaan kampanjoimaan niin ole yhteydessä, aina se on mukavampaa porukalla olla liikkeellä.

 

Kenelle ja miksi me tätä suurta tarinaa kirjoitamme?

Uudenvuoden puheessaan presidenttimmeSauli Niinistö  muistutti meitä myös siitä, että meidän on muistettava kenelle me tätä suurta tarinaa kirjoitamme. Emme me tee sitä itsellemme vaan lapsillemme. Heitä me sanoillamme, esimerkillämme kasvatamme. Teoillamme muokkaamme maailmaa, jonka heille jätämme. Ja lastenlapsille. Näköala, joka seuraavalle sukupolvelle aukeaa, saa ihmisen jäämään tai lähtemään, yrittämään tai luovuttamaan.  Näitä sanoja mietin viime perjantaina jälkeen.  Minulla oli silloin ilo tavata eläkkeelle jääneitä kelalaisia. Hetken muistelimme menneitten vuosien ja vuosikymmenten työtehtäviä. Vähän kauemmin kului aikaa työkavereiden muisteluun.  Heistä osaa ei enää ole ja osa ei mukaan tällä kertaa päässyt. Meitä oli mukana  monta kuluneen vuoden aikana ensi kertaa  mummuksi tullutta ja heitä, joille mummoilu oli jo tutumpaa. Mutta  monia suuria ihmeitä olimme vuoden aikana nähneet ja kokeneet heidän kehitystään seuratessamme.  Voi sitä ylpeyden määrää, kun esittelimme valokuvia näistä kullanmuruista.

20190113_134734

Heille me tätä maailmaa teemme. Heille me haluamme saada paremman huomisen. Mutta miten me sen teemme? Miten saamme torjuttua uhkaavan ilmaston muuttumisen, mihin saakka riittää luonnon kestokyky? Minkälainen elämän kohtuullistaminen riittää? Mutta näinä päivinä mietimme myös sitä, että miten me osaamme suojella ja varjella omia läheisiämme kaikelta pahalta.  Miten me osaisimme opastaa ja neuvoa, että kaikkien ihmisten hyvyyteen ja hyviin tarkoituksiin ei voi luottaa. Miten me osaisimme neuvoa keinoja, miten tunnistaa luottamuksen arvoiset ihmiset. Keinoja some-maailmassa, joka ei ole meille itsellemme kovin tuttu.  Mitä ovat ne teot, joilla voimme luoda paremman huomisen? Keinot, joilla ennaltaehkäisemme lapsiemme ja nuortemme hyväksikäytön? Keinot, joilla turvaamme myös seksuaalisen itsemääräämisoikeuden? Kysymyksiä on paljon, mutta vastauksia niihin meidän on etsittävä yhdessä.  Ja ne meidän on myös löydettävä.

Uskon, että tämän suuren tarinan rakentajia meistä kyllä löytyy. Ja löytyy halua tehdä tätä työtä omaa aikaamme ja vaivojamme säästelemättä.  Sillä se parempi tulevaisuus lapsillemme saa meidät yrittämään. Tarvittaessa  uudelleen ja uudelleen.

 

 

Tämä päivä oli yhtä juhlaa

Tänään kävin pitkästä aikaa Ylivieskan toimistolla. Kukkia, puheita ja kahvittelua syntymäpäivien kunniaksi. Aina vaan nuoremmat ja nuoremmat täyttävät 60 vuotta. Ajellessa on aikaa olla kahden kesken omien ajatuksien kanssa. Tänään ajatuksissa työyhteisön suuri merkitys ihmiselle. Työ on toimeentulon lähde, mutta työyhteisön vaikutusta työssä jaksamiselle  ja terveydelle ei voi liikaa korostaa.  Kun työpaikalla on jokaisen hyvä olla  omana itsenään myös itse työ sujuu tuloksellisesti. Mutta suuri on vaikutus elämän sisältöön myös ihmisen omalla perheellä, läheisillä. Päivän kruunasikin postissa saapunut kuvakirja mummun mussukan ekasta vuodesta. Ja vähänkö oli mummu innoissaan. Jonkun verran tulevista vaaleista keskusteltiin kahvikupin ääressä ja oli mukava huomata, että myös työkavereiden tukea kampanjontiin löytyy.

20190110_20182220190110_174114

Tukiryhmä kokoontui 9.1.2019

Tukiryhmän ensimmäinen kokoontuminen takana. Odotin mielenkiintoista iltaa enkä odotuksissa pettynyt. Kun on monta ihmistä ideoimassa on tuloksetkin moninaiset. Ja eihän sitä joka ehdokkaalla olekaan kunnallisneuvosta kalenteroimassa kampanjaa.  Keskustelua synnytti tietenkin myös tämän päiväinen ” asiakasmaksupommi ” ja yli 65-vuotiaiden lisääntyvät maksuhäiriöt. Paljon on vielä  maailmassa parannettavaa.

20190109_194619

Tulevien kuukausien aikana on luvassa ainakin makkaratarjoilua, arpajaisia ja vaikka minkälaisia tupailtaideoita viriteltiin. Tästä se lähtee.

Nyt on joulut ja vietetty ja uudet vuodet otettu vastaan. Loppiainen on ovella.20190105_123920

Kohta viedään  kuusi ulos ja pakataan joulukoristeet odottamaan seuraavaa joulua.          On aika aloittaa  vuoden 2019 touhut ja puuhat.

Tukiryhmäni kokoontuu ke 9.1.2019 klo 17.45 kahvila Häggmanilla ja pääsemme suunnittelemaan tulevaa vaalikampanjointia ja muutenkin juttelemaan eduskuntavaaleista. Odotan mielenkiintoista iltaa.

Eriarvoistumiskehitys on käännettävä

7

Eriarvoistuminen on lisääntynyt viime vuosina Suomessa. Mitä eriarvoistuminen on? Tähän kysymykseen vastaus on erilainen vastaajasta riippuen koska yhtä yhteisesti hyväksyttyä määritelmää ei eriarvoistumiselle ole. Onko se osattomuutta  varallisuudessa, asumisessa ja terveydessä? Vai pelkästään osattomuuden tunnetta? Sosioekonomiset erot ovat kasvaneet ja näkyvät mm. terveyskäyttäytymisessä, palvelujen käytössä ja elinikäennusteessa. Tuloerot kasvavat kun kaikista rikkaimmat rikastuvat muuta väestöä nopeammin. Suomessa on enemmän pienituloisia kuin 1990-luvulla.

Eriarvoistuminen on kuitenkin myös paljon muuta. Jopa lähes miljoonan ihmisen arvioidaan olevan syrjäytymässä digitaalisesta yhteiskunnasta. Samaan aikaan digitalisoidaan mm. monia julkisia lupapalveluja, terveydenhuollon, kelan ja verohallinnon palveluja. Peruspalvelujen käytön vaatiessa tietotekniikan hallintaa on tämä ryhmä  vaarassa jäädä kokonaan palvelujen ulkopuolelle.

laptop technology ipad tablet

Eriarvoistaako palvelujen digitalisointi myös alueellisesti?

Monesti erehdymme ajattelemaan, että he ovat iäkkäitä ihmisiä, jotka eivät enää halua opetella älykännykän tai tabletin käyttöä. Tämä ryhmä on kuitenkin paljon monimuotoisempi. Sairaudet, muut esteet tai taloudelliset mahdollisuudet voivat rajoittaa mahdollisuuksia käyttää sähköisiä palveluja.  Myös toimivat nettiyhteydet tuovat haasteita palvelujen yhdenvertaiselle alueelliselle saatavuudelle.  Sähköisten palvelujen käyttö vaatii hyvää luku- ja kirjoitustaitoa.  Peruskoulun päättävistä joka kymmenennellä ei ole riittävää lukutaitoa. Taitoa selviytyä arjessa lukemista ja luetun ymmärtämistä vaatimista tehtävistä esim. työhakemuksen täyttämisestä. Miten he selviävät monimutkaisten nettihakemusten täyttämisestä?

Peruspalvelujen digitalisointi tulee vähentämään kasvokkain ja puhelimitse tarjottavia palveluja. Näitä palveluja on järjestävä myös maaseudulla asuville ihmisille. Niiden on oltava helposti ihmisten tavoitettavissa eikä tiedotus niistä voi olla pelkästään verkkosivujen varassa. Peruspalvelujen piiriin pääseminen ei voi jatkossakaan edellyttää virkakielen kiitettävää osaamista ja hyvää luku- ja kirjoitustaitoa. Julkisten peruspalvelujen keskittämisellä ei ole järkevää nopeuttaa alueellista eriarvoistumista ja lisätä syrjäytymisvaarassa olevien määrää.  Tähän syrjäyttämiseen Suomella ei ole varaa.