Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää

Voi, kun pian tulis pakkanen. Tällä viikolla ei tarvinnut näin rallatella,  kun viikko alkoi kolmenkymmenen asteen pakkasilla. Samaa on luvissa ensi viikollekin. Siis kuljetaan nenät huurussa ensi viikollakin.  Viikon aikana saimme uutisia, joiden jälkeen soten toteutuminen on entistäkin epätodennäköisempää. Eihän ne helsinkiläiset kokoomusedustajat soten puolesta äänestä, kerran ei  ryhmäpäätöstä asiasta tehdä.
Ei tule sotea, ei.
Haapavedellä oli perjantaina kiertoliittymän vihkiäiset, jossa paikalla oli myös liikenneministeri Berner. Puheessaan hän kertoi teiden korjausvelkaa kertyneen jo 2,5 miljardin edestä ja valoitti liikennenjärjtelmäsuunnitelman laatimista.
Joukkoliikenteen rahoitukseen hän ei luvannut muutoksia.

Juhlassa esitettiin myös tilaisuutta varten sävelletty fanfaari, jonka esittivät Haapaveden musiikkielämän tulevan toivot Juha Yli-Kotilan johdolla.

20190125_114252

Illalla oli vuorossa lisää Haapavetistä kulttuuria kun onnistuin saamaan lipun Kulttuurikeskus Kirnun  Ihmisellinen mies -esitykseen.  Esitys oli teatteriryhmä Lipstikan taattua laatua.  Ajatuksia herättivät erityisesti Raine Kukkian roolihahmon sanat: Pitää olla iloisuutta, pitää vaan mennä ohi ja olla kohtelias. Kaikki muuttuu. Aste asteelta. Näinhän se on,kun jaksamme olla sitkeästi iloisia ja kohteliaasti ohittaa asiat muutamme jokainen maailmaa paremmaksi. Aste asteelta.

20190125_184002

Karhunkaatoa matkalla Jedun hallituksen kokoukseen

Tiistaina oli Jedun hallituksen kokous Oulaisten terveydenhuolto-oppilaitoksen tiloissa.  Ennen kokousasioita tutustuimme oppilaitokseen vieraillen kahden eri oppilasryhmän tunneilla. Innokkaita opiskelijoita, joiden ajatuksia opiskelun henkilökohtaistamisesta oli mielenkiintoista kuulla. Itse kokouksessa olikin todella pitkä asialista. Jedulla on omistuksessaan mittava määrä rakennuksia, joihin liittyviä asioita oli listalla useita. Rakennusten myyntiä, vuokrasopimuksia, korjaustarpeita yms.
Jedun opiskelijamäärät ja rahoituksen muutos  herättävät keskustelua joka kokouksessa.

12832447_1670239883249489_2579792481738062852_n

Hallituksen kokouksissa on selvinnyt, että olemme Siikalatvan edustajan Seija Junnon kanssa samaa sukuhaaraa kahtakin eri kautta  Karhukankaan Koskeloiden ja Vaitiniemi-Uusitalon, jotka kohtaavat isäni isoisän vanhemmissa Reetassa ja Antissa. Kuitenkin suuria sukulaisia Seijan kanssa, 3. ja 4. serkkuja. Nyt menin Seijan kyydissä kokoukseen ja  matkalla hän kertoi tarinan 1400-luvulta, miten Karhukangas on saanut alkunsa unesta, jonka Viitasen toinen veljes oli unessa nähnyt ollessaan veljensä kanssa eräretkellä Viitastenjärvellä »Hiihtäkää auringonlaskun suuntaan. Tulette purolle ja löydätte karhunpesän. Kaatakaa karhu ja rakentakaa pesän paikalle pirtti. Kun teette näin, pöydältänne ei puutu viljaa eikä särvintä.» Karhu kaadettiin ja pirtti rakennettiin. Talo antoi nimen sekä kylälle että Karhuojalle.  Matkalla minä esittelin sitten missä sijaitsi mylly Mieluskylällä ja tietenkin talojen paikkoja. Selkeänä pakkaspäivänä olikin hyvä jokivarren paikkoja esitellä. Mutta jutteluista mieleeni tuli myös, ettei tässä nyt kovin pitkälle ole minun sukuhaara 500 vuodessa kulkeutunut, 25 km.  Siitä kun vuosivauhdin laskee niin ei voi ainakaan ylinopeudesta syyttää.
Mutta harkitsevaisiahan sitä ollaankin.