Minä en äänestä koskaan vasemmistoa

Helmikuun ensimmäinen torstai kului pitkälle kahdessa eri ohjausryhmän kokouksessa.

Nivala

Pöpperöisessä kelissä ajelin aamulla ensin Nivalaan Veräjä-hankkeen ohjausryhmään.  Maksatushakemusten ja muiden pakollisten kuvioiden lomassa keskustelua eri tavoista ohjautua hankkeisiin. Osa ohjataan palveluverkoston kautta, mutta hankkeen tultua tutuksi osaa yhä useampi itse tai myös läheistensä ohjaama otttaa yhteyttä. Veräjä-hanke lähtee yksilöllisistä tarpeista, toiselle se tarkoittaa ryhmätoimintaa ja toiselle taas jotain aivan muuta.  Hanketyöhön tuovat mielekkyyttä osallistujien  onnistumiset työllistymispoluilla. Pieniä ja suurempiakin onnistumisia on itse usein vaikea havaita, näiden näkyväksi tekeminen on tärkeä osa hanketyöntekijöiden työtä. Polut ovat yksilöllisiä ja osallistujien tarpeet erilaisia. Veräjähankkeen vahvuutena on yksilöllisestä tarpeesta lähtevät erilaiset toimenpiteet.  Jos on tarvetta lusikalliselle, ei kannata kauhalla tarjoilla.

Kokouksen jälkeen poikkesin Nesteellä kahvilla. Ajattelin, että jotain pientä suolaista kahvin kanssa.  Mutta tarjolla olikin niin suuria sämpylöitä ja isoja reissumiehiä, että sain sopivan tekosyyn muuttaakin suolaisen suklaaksi.

51632650_2301606353196813_483365085599760384_n

Nappasin lehtihyllystä Kalevan seurakseni. Sen mielipidesivulla oli yllätys,  kirjoitukseni  palvelujen digitalisoinnin vaaroista. Iloinen mutta jännä sattuma, että se julkaistiin juuri tänään kun  osallistun kahden eri hankkeen ohjausryhmään. Hankkeiden joissa  pyritään parantamaan huonossa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten tilannetta ja ehkäisemään syrjäytymistä.

150px-Sievi.vaakuna.svg

Sitten auton keula kohti Sieviä ja Pitstoppia. Hankkeesta on jäljellä enää viimeinen vuosi, mutta paljon ja monenlaista on aikaansaatu.  Hankkeen osallistujamäärätkin kertovat hankkeen tarpeellisuudesta ja onnistumisesta. Hankeessa on rohkeasti lähdetty kokeilemaan monenlaista erilaista toimintaa ja myös hankkeesta tiedottaminen onnistuu harvinaisen hyvin. Myös luottamushenkilöt ovat hyvin mukana tukemassa hanketta.

Sievissä kävin keskustelun, jota mietin vielä ajellessani kotia kohden.
Kävin paikallisessa liikkeessä kysymässä, onko mahdollista, että käyn jakamassa vaalimateriaalia pihalla lähempänä vaaleja. Asiakkaana ollut nainen kuuli keskustelumme ja kysyi minulta, mitä puoluetta minä edustan.  Kun kerroin olevani vasemmiston ehdokas, hän kertoi, ettei koskaan, ei koskaan äänestä vasemmistoa.  Minä tietenkin kyselemään, että miksi vasemmistoa ei voi äänestää. Syynkin hän minulle sitten kertoi. Jatkoimme keskustelua hänelle tärkeistä teemoista, joita vaaleissa tulisi käsitellä.  Hän kertoi miten koki tulleensa huijatuksi kun takuueläkkeen määrä nousi vuoden vaihtuessa 9 eurolla ja parin viikon päästä oli vuorostaan asumistukea alennettu saman verran. Hän ihmetteli, että pidetäänkö heitä niin tyhminä, että he uskovat tulojensa nousevan sadan euron takuueläkkeen korotuksella. Lupaillaan korotusta, joka pienentää toista etuutta.
Hän kertoi vaikeasta taloudellisesta tilanteestaan aina vuodenvaihteessa.  Kalenterivuoden vaihtuessa alkaa kertymät alusta lääkkeissä, asiakasmaksuissa ja kela-matkoissa. Takuueläkkeen saajalle pitkä penni. Aina ei rahat riitä kaikkiin lääkkeisiin. Jos on valittava ruoka tai lääkkeet, on valinta ruoka. Keskustelimme pitkään eriarvoistumisesta, tuloerojen kasvusta. Hän kertoi lamaannuksesta ja toivottomuudesta, jota huono taloudellinen tilanne aiheuttaa. Tilanne, johon ei ole näkyvissä minkäänlaista parannusta.  Jälkeenpäin ajattelin, että jospa hän äänestäisikin vasemmistoa. Näissä ja vielä seuraavissakin vaaleissa. Muutos olisi mahdollista.

ps. Vasta kotona hoksasin, että jos olisin ottanut selfien  kunnantalon edessä, jossa Sievin vaakuna, olisin voinut hyvällä omalla tunnolla postata kuvan ”Sievin kansanedustajaehdokas”.